Mitä sinä haluat olla? Missä sinä haluat olla? Kuka sinä haluat olla?

Tänään kävelin Prismaan ostamaan pölypusseja, koska on paljon jotenkin helpompi imuroida kun imuri oikeast vetää, eikä vain pyörittele kissanhiekkamurusia pitkin lattioita. En jaksanut laittautua yksien pölypussien takia, joten lähdin matkaan mustissa collegehousuissa, hupparissa, rakkaassa rotsissani ja reinoissa. Tukan tungin pipon ja hupun alle ja naamani aurinkolasien taakse. Kaikkihan sen varmasti näkivät että laiskaan aamuunhan sitä otliin herätty, mutta ei se haitannut menoa. Päinvastoin, olin jotenkin niin keveällä mielellä että aloin pohtia niinkin isoa asiaa kuin onnellisuus.

Totesinpa siinä sitten että onnellisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään. Se ei ole kuin pölypussi, jonka voit vain ostaa kaupasta tai hankkia jostakin ulkoisesta.. lähteestä. Itsestäänselvyyshän tämä monelle on, tottakai, mutta jotenkin ihmiset silti tuppaavat unohtamaan sen.
Minä haluan olla onnellinen. Nyt kun onnellisuudesta puhutaan niin on pakko mainita että elin ei-niin-onnellisena monta pitkää vuotta, eikä se ollut kivaa. Nyt voin rehellisesti sanoa että olen onnellinen, rakastan elämääni enkä malttaisi odottaa huomista. Siitäkin huolimatta, hetkessä eläminen on jotain tavoittelemisen arvoista. Nyt en muuta tee kuin istun tuoreet kynsilakat sormissa sohvalla ja näpyttelen tätä tekstiä. Neljän minuutin päästä saan kinkkukiusausta. Mutta vaikken isoja asioita juuri nyt teekkään, olen silti hyvällä tuulella ja minulla on kivaa. Ehkä onnellisuuteen siis vaikuttaa myös pienet asiat kuten kynsilakka ja kinkkukiusaus?

Haluan olla onnellinen, mutta haluan myös muiden olevan onnellisia. On kai ollut aika kun en jaksanut välittää moisesta seikasta yhtä paljon kuin nyt, mutta asiat ovat muuttuneet. Jotenkin kun itse tajusin, kuinka vaikeaa onnellisena oleminen oikeasti joillekin on, sitä on alkanut arvostaa eri tavoin. Nyt haluan ihmisten olevan ongelmia, ja kirjoitan tämän vilpittömin sydämin.
On olemassa ihmisiä, joista en pidä ja joiden olemuskin pistää ohimosuonen tykyttämään. Saatan aika-ajoin vittuuntua, mutta hei sehän on elämää. On kuitenkin syytä muistaa että vaikken pidä jostakin ihmisestä, en halua seistä hänen onnellisuutensa tiellä.. Mutta en myöskään viitsi kiinnittää siihen niin paljon huomiota kuin niiden ihmisten onnellisuuteen, joista välitän ja joista pidän. Itsekästähän se on, joku voisi ajatella, mutta niin se vain on.

Ollakseen onnellinen, on mentävä eteenpäin. Jos et ole onnellinen, unohda kaikki muu ja keskity löytämään itsellesi tavoite; Mitä sinä haluat olla? Missä sinä haluat olla? Kuka sinä haluat olla? Koska haluat olla? Viimeinen kysymys on tärkeä, sillä se määrittelee kuinka paljon aikaa sinulla on siihen että olet se mitä edellisissä kysymyksissä olet päättänyt olla.
Puolitoista vuotta sitten, minä pistin itselleni tavoitteen ja annoin sille aikaa monta vuotta. Nyt minulla on päämäärä elämässäni; jotain mihin tähdätä. Tiedän mitä haluan olla, missä haluan olla ja mitä haluan tehdä sitten kun olen siellä. Se ei tarkoita ettäkö jäisin paikalleni odottamaan, vaan se tarkoittaa että nyt voin keskittää ajatukseni ja tekoni oikeisiin asioihin. Harhailun aika on ohi, ja olen päivä päivältä lähempänä sitä jotakin, mitä ja missä haluan olla. En kerro sitä teille, en vielä, mutta kehotan jokaista miettimään mitä haluaa omalta elämältä. Kukaan kun ei voi päättää sitä toisen puolesta, se on tehtävä itse.

Tässä paasaus numero kaksi. Ja söin kinkkukiusaukseni. Oli hyvää!