 |
| 2010 |
Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta niin on vain pakko tehdä. Jokin oli muuttunut enkä tuntenut enää olevani kotona. Askeleeni eivät vieneet minua enää luoksenne vaan kauemmas teistä. Jokainen harppaus lähemmäs päämäärää, tuntui kuoliniskulta.
 |
| 2011 |
En sano että tämä oli viimeinen kerta sillä tiedän että valehtelisin. En ole enää ensimmäisenä jonossa. En taistele paikasta, joka kerran oli minun. Se kuuluu nyt jollekin muulle ja sillä paikalla seisominen tuntuu valheelta. En tunnista kasvoja ympärilläni ja edellisestä kerrasta tuntuu olevan ikuisuus. Muistatko sinä vielä minut vai joko olet unohtanut?
 |
| 2011 |
Kyse ei ole siitä ettäkö olisin lopettanut rakastamasta. Ei niin vain voi tehdä. Ei kukaan lopeta rakastamasta. On vain valintoja jotka täytyy tehdä ja tiesin tämän olevan edessä ennemmin tai myöhemmin. Kai minä odotin että voisin hetken vielä elää sitä elämää, josta olen jo päästänyt irti. Pitää epätoivoisesti kiinni hiekasta, joka valuu sormieni lovitse.
 |
| 2011 |
Tulen ikuisesti muistamaan sen hetken kun ensimmäisen kerran laskit katseesi meihin. Olimme yhteisellä matkalla pelastamaan punaista palloa. Se hetki on syöpynyt verkkokalvoilleni. Muistan myös miltä karhea sänkesi tuntuu poskea vasten ja ilmeesi kun löysit meidät sieltä, mistä vähiten meitä odotit.
 |
| 2012 |
Olette tälläkin hetkellä tuolla jossakin valmistautumassa keikkaan. Voin kuvitella naurunne, koska niin monta kertaa olen ollut sen kohteena. Voin nauraa kanssanne vaikka istunkin kotona sohvalla ja syön Carneval prinsessa-keksejä. Toisaalta niin, toinen puolisko minusta on siellä kanssanne. Pitäkää hauskaa ja nauttikaa illasta.
 |
| 2013 |
Se toinen puoliskoni kirjoitti kerran että seisoo tienhaarassa ja poluista vain toisen voi valita. Itse jouduin toteamaan jo silloin että olen jo astunut sille toiselle polulle. Enkä voi enää palata takaisin, vaikka osa minusta sinne haluaisikin. Aikakoneelle voisi olla käyttöä, mutta en tiedä uskaltaisinko koettaa sitä.
 |
| 2014 |
Haluan kiittää teitä näistä neljästä vuodesta. Uskon että tapaamme vielä, mutta ne hetket harventuvat ja lopulta jäävät kokonaan pois. Maailma menee eteenpäin ja pian paikallani seisoo joku toinen. Nämä vuodet eivät koskaan unohdu ja ties vaikka joku päivä olisin se ärsyttävä akka joka jostain yleisöstä huutaa..
"Soittakaa Hammersmith Palais!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti