torstai 2. lokakuuta 2014

Ehkä siinä talossa on terassi

Tarvitseeko minun tietää missä mennään? Onko minun ymmärrettävä kaikki, jotta voin olla jotakin mieltä? Eikö riitä että tuntuu pahalta ja toivo paremmasta on mielessä jatkuvasti? Jos sanon että haluan pois, saan vastaukseksi; ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ei missään ole asiat paremmin. Mistä tiedät jos et ole koskaan nähnyt maailmaa rajojen toisella puolella? Muuta kuin Espanjan turistirannat, jota voi hädintuskin kokemukseksi sanoa.
En etsi veroparatiisia. En paikkaa, jossa kaikki on täydellistä. Maksan kyllä oman osuuteni, mutta haluan vastikkeeksi jotain muuta kuin säästöjä ja säästöjä ja säästöjä. Kun olen vanha, haluan että minusta pidetään huolta ja minusta välitetään. Jos hankin lapsia, haluan heille turvallisen lapsuuden ja hyvän tulevaisuuden. Kun valmistun, haluan työtä jolla on jokin merkitys. Haluan että joku jossain tuntee jotain, kun näkee sen mitä me porukalla tehtiin.


Haluan kodin jostain korkealta. Ehkä vuoren rinteestä, josta näen kaupungin ja meren. Haluan kulkea työmatkani pyörällä tai kävellen, sadepäivänä ehkä bussilla. Näen auringonpaistetta sadepäivässäkin. Haluan avarat, valoisat huoneet. Takan ja sohvan, johon voin upota päivän päätteeksi. Kylpyhuoneen jossa on amme, ja saunan. Makuuhuoneessa iso, pehmeä sänky lämpöisine peittoineen. Kotona on pari kissaa, mies ja ehkä lapsi.
Minä teen leffoja ja mies tekee mitä haluaa. Muksu käy koulua, josta me ehkä maksamme mutta ihan ilolla. Päivän ensimmäinen ja viimeinen asia on kissojen ruokkiminen. Ehkä siinä talossa on terassi, jolla voi istuskella katselemassa laskevaa aurinkoa samalla kun juo teetä? Tai talvi-iltoina voi kököttää takan ääressä vilttien alla.


En halua jäädä tänne, koska täällä minä tukehdun. Tuo unelma on kaukana täältä ja se voi viedä vuosia toteutuakseen, mutta on se sen arvoista. Tuo näkymä varmasti muuttuukin vielä, mutta jotain tuollaista toivon saavuttavani elämässäni. Joten kun seuraavan kerran kuulet minun puhuvan lähdöstä tai suunnitelmista tai unelmista tai tulevaisuudesta, älä osoita minua sormellasi ja naura niille. Olen tosissani enkä kaipaa ylistyspuheita Suomesta, olen kyllästynyt niihin jo aikaa sitten. En halua jäädä tänne murehtimaan millaista elämä olisi voinut olla jos olisin lähtenyt. On parempi olla vanha mummo ja muistella niitä hulluja asioita, mitä tuli tehtyä elämässä.. kuin surkutella niitä asioita, jotka jäi tekemättä.

Mä suunnittelen olevani onnellinen nyt ja tulevaisuudessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti