Tämä on suuren suuri maailma ja me ollaan niin pienen pieniä

Tänään on hyvä päivä. Aivan kuin vuosi vaihtuisi, vaikka siihen on vielä matkaa ainakin sata päivää. Mutta jotain tämä päivä on, nimittäin vanhan taakse jättämistä ja uuden aloittamista.. Tai siihen välitilaan menemistä, jolloin ei ole mitään. Muuta kuin opinnäytetyö ja kakkosvuoden ruotsinkurssi.

Tänään on ulkona usvaista. Istun koneella sinisen kahvikupin kanssa ja ylläni on karvisyöpaita ja pinkki aamutakki, jossa on söpöjen lepakkojen kuvia. Suoristin äsken tukkani ja söin pahoja lidlin "hunajamuroja". Onneksi sinisen kuppini sisältö häivyttää murojen jälkimaun suustani.

Tiedättekö, elämä on aika siistiä! Mulla oli melko selvät suunnitelmat tulevalle kymmenelle vuodelle vielä vuosi sitten, mutta ne suunnitelmat on alkaneet elämään omaa elämäänsä. Eilen pelkäsin pienen pienen hetken etten ehkä näekkään niitä päiviä. Näin itseni jossain karussa toimistossa tekemässä paskaduuneja ja mikä kamalinta, pidin siitä. Onneksi se oli vain välähdys juuri ennen nukahtamista ja havahduin todellisuuteen vielä hetkeksi. Ei, se ei todellakaan ole minua varten.

Mutta vaikka suunnitelmat ovatkin täynnä muuttujia, yksi asia on elämässä varmaa; sellaiset asiat, jotka ahdistavat ja joista haluaa päästä eroon, ne on jätettävä taakse. En äkkiseltään keksi mitään väärempää asiaa maailmassa kuin että joku väittää sinulle muuta. Sinun ei tarvitse kärsiä huonosta olosta vain koska luulet sen olevan oikein. Minä en ainakaan suostu siihen ja toivon sydämestäsi ettet sinäkään, rakas lukijani ruudun toisella puolella. Tämä on suuren suuri maailma ja me ollaan niin pienen pieniä tekijöitä ettei typerien asioiden deletoiminen vaikuta oikeasti mihinkään muuhun kuin sinuun itseesi.

Tänään marssin viimeistä kertaa vanhaan vuoteen ja iltapäivällä olen jo askeleen lähempänä tulevaa. Tee sinä samoin, koska huominen on paras syy päästää irti tästä päivästä ja eilisestä!

ps. Luurankoja kaapissa? Tässä minun; Yksisarvinen