Olin muuttunut liikaa. Kaikin mahdollisin tavoin.

Elin hetken umpikujassa enkä löytänyt tietä ulos. En osannut enää kirjoittaa tai kertoa ajatuksistani, vaikka kuinka halusin. Tuntui kuin kirjoitustaitoni olisi ehtynyt ja sanat kadonneet pääkopastani. Ehkä näppini olivat kohmeessa enkä saanut tuntumaa kirjoittamiseen. Mahdollisuus sekin, jos asuu tuulen tuivertamassa pakastinlokerossa.
Sitten minä kuitenkin tajusin sen. Päässäni muhinut ajatus oli saatava ulos. Muutos oli tehtävä. Tuulet puskivat minua jo toiseen suuntaan eikä rakas lakikirjani enää palvellut minua samoin kuin aikaisemmin. Olin muuttunut liikaa. Kaikin mahdollisin tavoin.

Oli aika kääntää uusi sivu elämässäni. Tiedän mihin päin olen lähdössä, salaisuudet vellovat ilmassa. Tuuli puhaltaa sekä itään että länteen, mutta päämäärä on aina sama. Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä ja aion elää sen täysillä.. Välillä lahnaten, välillä ehkä ahkeroiden, mutta silti.
Tämä blogini on nyt se uusi sivu elämässäni. Tänne aion upottaa elämäni jännimmät tapahtumat, uusimmat käänteet ja mieleni koukeroisimmat ajatukset.
Lakikirjan pölyiset sivut on suljettu, leffablogi on jäätynyt Pacific Rimin myötä. Miksi turhaan taistella vanhan vuoksi kun voi kääntää katseensa tulevaan?

Tervetuloa mukaani matkalle Sinivuorten taakse!